Kiinnostava sekoitus uutta&vanhaa

Konepajan alueella toimi sadan vuoden ajan Pasilan konepaja (entiseltä nimeltään Fredriksberg), jossa valmistettiin VR:n vetureita ja junavaunuja.

Rautatiehallituksen pääarkkitehti Bruno F. Granholmin 1800-luvun lopulla suunnittelema konepaja oli aikoinaan Helsingin kolmanneksi suurin työnantaja: parhaimmillaan teollisuusalueella työskenteli noin 2 500 ihmistä. Saman verran työntekijöitä tulee Fredriksbergiin, kun kokonaisuuden kolme muuta toimistotaloa valmistuvat.

Osin suojeltu, perinteikäs teollisuusalue on nyt toisen tulemisensa kynnyksellä. Yhteisöllinen asumisen, työn ja kaupunkikulttuurin keskus rakentuu tuoreella otteella, historian henkeä kunnioittaen.

Aamulla tuuli kulkee, ilma vaeltaa,
kasteinen katu kimmeltää,
pimeät taivaanrannat valkenevat.
Kostean rautaportin yli
auringon nuolet hajoavat pihalle.

Eivät lennä sisälle tänne:
jyskivien koneitten ääressä
tehtaanikkunan karstan takaa
me aistimme ilman
ja tuulisen valon

tärisevät kädet nyrkkeinä
koneitten vivuissa,
hitsausliekin sähistessä
sineä ja punaa ja kuparin
kirpeää tulta.

Humiseva tuuli, tule portista sisään,
humahda lävitsemme,
tule kerrankin tänne, tuuli,
tule meihin ja meissä laula.
— Kello seitsemän, Viljo Kajavan teoksesta Vallilan rapsodia (1972)